Eilen, vapaapäiväni ratoksi, lähdin kävelylle lähimetsään ja pihalle. Syksy on jo tullut. Pihatammi on jo aloittanut riisuutumisensa. Tänä syksynä se näyttää heittävän oksankärjen kokonaisena alas, mitähän sekin tarkoittaa... Mietin kävellessäni syntyjä syviä ja huomasin jotakin - muka kiiltävää - metsän reunassa. Luulin siellä sammalen alla olevan jotain roskaa tai tyttöjen leluja. Vaan sieni se sieltä ylös yrittää, sammalpeitto päällään. Vielä vaan on paljon kaunistakin. Nuo gladiolukset - joille en paljonkaan toivoa antanut - kukkivat yhäkin kauniisti, ikäänkuin sanoakseen, että "siitäs sait -epäilijä..." Myös tämä, viime syksynä istuttamani syyshortensia, on yllättänyt iloisesti. Kukkii runsaasti, nuoresta iästään huolimatta. Keltainen päivänhattukin on viime syksynä istutettu. Sen istutin ihan vaan jostain kumman syystä. En erityisemmin ole ihastunut tähän kasviin. Mutta kaunis se silti on! Ja runsaskukkainen. Sy